Blogi

KORONA-ARKEA ALANYASSA

Maaliskuu 2020

Virpi Pyykkö

Palasimme Suomesta tänne Alanyaan ensimmäisen koronaepäilyn jälkeen helmikuun puolivälissä. Sekin koronaepäily oli kaukana Lapissa ja tapaus oli negatiivinen. Silloin ei vielä ollut käsitystä siitä millaiseksi pandemiaksi korona muodostuisi.  Alanya valmistautui kevääseen ja kaikki näytti valoisalta ja elämä normaalilta.

Tätä kirjoittaessani maaliskuun puolivälissä koko Eurooppa on sulkemassa rajojaan. Yleisötilaisuudet ovat kiellettyjä, urheilukisat olivat alkuun suljetuilla katsomoilla, mutta nyt nekin on kokonaan peruutettu, matkatoimistot ovat peruuttaneet lentojaan huhtikuun loppupuolelle asti, pörssikurssit heilahtelevat, yritykset tekevät selviytymissuunnitelmiaan, kättelyt ja halaukset ovat loppuneet ja ihmisiä on kehotettu pysymään kodeissaan. Myös maiden rajoja suljetaan kovaa tahtia.

Täällä Turkissa oli maaliskuun ensimmäisellä viikolla virallisesti todettu viisi tapausta. Ensimmäinen julkistettu tapaus todettiin 10.3. Euroopan suurimmissa maissa on jo tuhansia todettuja tapauksia ja Skandinaviassakin mennään jo useissa sadoissa. Kiina ja Etelä-Korea alkavat jo rauhoittua, mutta muualla ollaan vasta alkutekijöissä. 

Ihmiset ovat ymmällään, peloissaan ja osa jo melkein paniikissa. Some-palstat eivät tarvitse koronan lisäksi muita sytykkeitä, sillä siitä itsestään riittää mielipidettä jos jonkinlaista. Jotkut tuntuvat tietävän kaiken, toiset pelkäävät kaikkea, osa sulkee korvansa, osa seuraa tilanteen kehitystä ja kerää tietoa. Nouseva paniikki ruokkii hamstrausta, joka on paisunut valtaviin mittasuhteisiin. Ihmiset jonottavat täällä käsidesejä, makaronia ja wc-paperia. Miksi? Tätä kysyy moni hitaammin reagoiva tai harkitseva. Toiset haluavat varautua ajoissa, jos tilanne pahenee ja tarvikkeet loppuvat.  Itsekin ennakoin asioita, mutta en tunne vielä tarvetta kiirehtiä. Tämä on suuri maa eikä elintarvikkeet eivätkä muutkaan tarvikkeet lopu, vakuuttavat päättäjät.  Somessa oli osuva toteamus siitä, miten paniikki syntyy: ”Mihin ihminen tarvitsee mielettömät määrät wc-paperia? Siihen, kun yksi aivastaa, niin kymmenen paskoo housuihinsa.” Koko keskustelu tuntuu tällä hetkellä noudattavan tätä paniikkitunnelmointia.  Täällä on ruuhkaa erityisesti basaarilla ja leipomoissa. Maskeja on jonkin verran käytössä, joillakin nenän tai leuan alla. Silmämääräisesti naiset näyttäisivät suojautuvan enemmän. Televisiossa aletaan muistuttaa yhä enemmän sosiaalisesta etäisyydestä ja maskien käytöstä. Asiantuntijat selittävät koronan leviämistä, tarttuvuutta ja kotona pysymisen suojaavaa vaikutusta. Evde kal - pysykää kotona - kehotus raikuu joka puolella. Poliisit päivystävät ohjeiden noudattamista sitä mukaa, kun niitä tulee lisää. 

Ikäihmiset, jotka ovat riskiryhmässä jo pelkän ikänsä ja perussairauksiensa vuoksi, näyttävät itse suhtautuvan asiaan suhteellisen rauhallisesti. Heidän lapsensa tuntuvat varautuvan kaikkialla heidänkin puolestaan täyttämällä karanteenivarastoja ja asettamalla ulkonaliikkumiskieltoja vanhuksilleen. Tämän ikäihmisten sukupolven vanhimmat Suomessa ovat sodan kokeneita, joille virus ei ole sama kuin ammus tai pommi. Siltä ehtii rauhassa suojautua terveellä maalaisjärjellä. Toki ikäihmisissäkin löytyy myös täältä Turkista niitä, jotka suhtautuvat asiaan taistelumielellä: kuolema tulee, jos on tullakseen, viskiä ja hunajaa, sillä sitä on myös flunssista selvitty. Myös erilaisten luonnon yrttien tehoa mainostetaan täällä. Luonnosta ne lääkkeet ovat ennekin löytyneet. Vuorilla kasvavat lääkkeet moniin vaivoihin.  

Yksinäiset vanhukset saattavat kokea turvattomuutta jo alkuvaiheessa, kun ei ole apua, eikä itse pysty ennakoimaan tilanteen kehitystä. Täällä Turkissa on organisoitu apua monen tahon toimesta. Naapuriavun lisäksi poliisi ja järjestyspoliisi kuljettavat tarvikkeita ja auttavat asioiden hoitamisessa. Kansalaisille on ilmoitettu puhelinnumerot, joista voi saada apua ja lupia pakolliseen asiointiin. Organisointi tuntuu tehokkaalta, vähän sellaista armeijan meininkiä, mikä onkin tällaisessa poikkeustilanteessa ihan hyvä. Kun tieto kulkee ja apua tulee, ihmiset pysyvät rauhallisina. Presidentti johtaa erilaisia komiteoita, joilla on omat vastuunsa ja videoneuvottelut on otettu käyttöön yhteydenpidossa. Tiedoksiannot annetaan kokousten päätyttyä milloin presidentin, terveysministerin tai muiden vastuuministereiden toimesta. Suomessa näyttävät kaikki hallituksen ministerit seisovan rivissä kaikissa tiedotustilaisuuksissa. Onneksi ovat nuoria ja jaksavat, ajattelen usein, koska aavistan sen suunnattoman taustatyön, jota tällaiset pandemiat vaativat. Onneksi heillä on nyt niitä avustajia, joita voivat juoksuttaa, kun itse eivät ehdi. Saavatpa hekin tehdä töitä kunnolla palkkansa eteen, ettei kansa napise rahojen hukkakäytöstä.

Ostin ensimmäiseksi 80% alkoholia sisältävää käsidesiä, kun kuulin lisääntyviä huhuja, että kolonyasta tulee kohta pulaa. Lisäksi ostin muutaman kunnon maskin varmuuden vuoksi, jos tilanne pahenee ja pitää lähteä hoitamaan asioita. Välttelen suuria joukkoja, mutta harrastusryhmämme vielä pyörii. Sielläkin pidämme jo turvavälit ohjeiden mukaan ja huuhtelen kaikkien kädet ravintolan kokkia myöten 80%:lla kolonyallani, sillä tunnen vastuuta siitä, ettemme tartuta muita, jos vaikka olisi tauti jo itämässä.  Vähän jo omassa mielessäni kytee, että kohta voi tilanne muuttua nopeasti.

Täällä Turkissa hoidetaan vanhukset huolella, eikä siinä suhteessa ole pelättävää. Mikäli tauti iskisikin kaikista varotoimista huolimatta, on hyvä, että vakuutukset ovat kunnossa ja ne kattavat myös koronahoidot (täällä ilmoitettiin myöhemmin, että koronatapaukset hoidetaan ilmaiseksi ja se koskee myös ulkomaalaisia).  Tosin ulkomaalaisena täkäläisen terveydenhuollon kuormitus askarruttaa. Siksi on syytä varovaisuuteen.  

Kun lentokieltoja alkoi tulla, kaksi reipasta ravintoloitsijaa Mustafa ja Mehmet ilmoittivat nopeasti sosiaalisessa mediassa (jatkossa some), että lentokieltojen (tällä hetkellä 20 maahan) vuoksi tänne jääneille he tarjoavat ilmaisen hotellihuoneen. Hotellista saa myös tilata ruokaa, jos on karanteenissa ja lääkäri ja sairaanhoitajakin voidaan saada paikalle tarvittaessa. Myös ruokaostokset tehdään karanteenipotilaille tarvittaessa.  Loistava nopeasti syntynyt goodwill-liikeidea, joka täytti somen sydämenkuvilla monesta maasta ja lupauksilla tulla varmasti Mustafan ja Mehmetin hotelleihin myös koronan jälkeen. Turvallisuuden tunne ja tieto avun saamisesta ovat todella tärkeitä etenkin tällaisissa pandemian kaltaisissa poikkeusoloissa.

Turkki on hyvä esimerkki nopeasta reagoinnista. Se näkyy myös tässä koronaepidemiassa. Täällä tehtiin vuonna 2014 päätös, että bensiiniin lisätään etanolia niin, että entisen 2%:n sijaan sitä on nyt 3%. Kun kolonya, täkäläinen käsidesi alkoi loppua kaupoista heti ensimmäisen varmistetun korona-tapauksen tiedottamisen jälkeen, tehtiin pian päätös, ettei alkoholiprosenttia nyt edellytetä, koska alkoholi tarvitaan nyt käsidesin valmistukseen. Pian oli etenkin suuremmissa kaupungeissa uutisten mukaan kerrostalojen kellaritiloissa useita ”kolonyaverstaita”, joissa tavaraa valmistettiin erilaisin laatukriteerein. Poliisit tekivät tarkistuksia minkä ehtivät. 

Desinfiointitoimenpiteet saivat vauhtia, kun alkuun päästin. Kirjastossakin suihkutetaan kaikki hyllyt läpi, samoin koulut, julkiset rakennukset, kadut, leikkipuistot, rekat rajoilla, junat, linja-autot, taksit ja erityisesti lentokoneet. Ehkä ei ole aivan loppuun asti varmistettu mikä aine millekin pinnalle sopii, mutta pääasia onkin, että virusta tapetaan suurin elein ja näyttävästi; tämä tehoaa ja lisää turvallisuuden tunnetta. On tärkeää, että asia näyttää olevan hyvässä hoidossa ja sille tehdään jotain. Tämän päivän lehdessä oli 60 henkeä täysissä eristysvarusteissa valmiina desinfioimaan koko kaupungin. Desinfiointiruiskutusvälineet olivat vähän samanlaiset kuin rotanmyrkyttäjillä. Tuon armeijan jäljiltä ei varmaan mikään eläkeläistä pienempi pysykään hengissä. 

Tervehdyskulttuuriin itse presidentti antoi näytteen jo varhaisessa vaiheessa viruksen ilmaannuttua tänne: käsi sydämelle, ei kättelyä. Jotkut täällä tervehtivät napauttamalla jalkateriä sivuttain vastakkain. Euroopan parlamentissa paukuteltiin kyynärpäitä. Kyllä tämä sydänlinja sopii vanhalle hauraalle ihmiselle parhaiten. Moni pitelee sydäntään jo luonnostaan tässä iässä, kun se muljahtelee ilkeästi. Kyynärpäällä tökätessä on vaara kaatua, kun on huimausta, heikot luut ja tasapainohäiriötä. Yhdellä jalalla seisominen on jo kokonaan pois laskuista, kun ei kunnolla kahdellakaan pysy pystyssä, vaan tarvitaan keppiä, kävelysauvaa ja rollaattoria ihan päivittäin. Myöhemmin luin suomalaisista lehdistä, että Suomen presidentti ehdotti intiaanitervehdystä. Sitä voi ikäihminenkin kannattaa, tosin moni vanhempi henkilö saattaa yhdistää sen muihin samantyyppisiin kädennostotervehdyksiin ja pitää sitä Linnan juhlissa vähän kaukaa haettuna. Ehkä tämä täkäläinen tyyli käsi sydämelle sopisi paremmin.

Nuoriso käy kuumana somessa, kun pelkää lentokieltoja ja samalla sitä, etteivät näekään rakkaitaan tänä keväänä täällä etelän lämmössä, missä moni love story on saanut alkunsa. Siinä eivät viranomaisten kiellot paljon vaikuta – lentokielto ja rajojen sulkemiset tosin kolahtavat jo tulisempaankin lempeen. Tosin muuan reipas nuori nainen lupasi tulla tänne vaikka uimalla. Se onkin koronan kannalta vaarattomin tapa. Suomesta kun lähtee uimalla, ehkä sitä ennen syyskylmiä ehtii perille, jos peruskunto kestää. 

Meillä ikäihmisillä on joskus päinvastoin tuo ikävän kanssa. Kun päivät pitkät ollaan kaksin, jokainen irtiotto yksin, vaikka ostoksille, vastaa melkein tuota intohimoa. Usean viikon karanteeni kaksin voi joillekin ikäihmisille olla todellista piinaa. Toiset osaavat varmasti nauttiakin, jos vointi vain antaa periksi. Pitkissä avioliitoissa arki on jo muokkautunut usein niin sileäksi, ettei sitä prässäämälläkään enää sileämmäksi saa – jokainen logistinen siirto on sovittu ja vastuutettu etukäteen, joten ei tarvitse enää edes riidellä siitä kumman se piti hoitaa, jos eivät muistikatkot sotke kuvioita. 

Ikäihmiselle jo pelkkä korona-uutinen on ajankulua. Päivä menee rattoisasti, kun lukee joka lehden korona-uutiset, sitten katsoo kaikkien kanavien tarjoamat uutiset ja vielä paikallisen television uutiskanavat surffaten läpi. Sitten on tietysti some, kaikkien karanteenien pelastaja – sieltä eivät ”asiantuntijat” eivätkä aiheet lopu. Siinä se päivä sitten onkin mennyt nopeasti, hyvä että ehtii syödä välillä. Seuraavana päivänä on taas uudelleen kolme tai viisi tärkeintä ohjetta korona-viruksen ehkäisyyn, käsienpesuohjeita ja linkkejä pesuvideoihin. Hauskin oli eilen iranilaisen oopperalaulajan esitys käsienpesusta oopperan tahtiin. Sitä kuunnellessa suositeltu käsienpesuaika tuli oikein rattoisasti katettua. Lisäksi mies oli taitava ilmehtijä ja hinkkasi sormiaan oikein todenteolla kuin tehosekoitin kiihkeimmissä rytmeissä. Luova lahjakkuus kukkii, kun on aikaa keskittyä muuhunkin kuin töihin, matkustamiseen, lasten kuljettamiseen, ostoksiin ja muihin aikasyöppöihin. Ikäihmisillä vastaavia aikasyöppöjä ovat lääkkeiden hankinta ja jakelu päivittäisannoksiin, niiden nauttiminen runsaan nesteen kanssa, etteivät kuivat pillerit juutu kurkkuun. Wc-reissut vievät aikaa, sillä juomisesta on huolehdittava. Tavaroiden etsiminen eri paikoista, se vasta aikaa viekin, kun ei muista mihin ne ovat milloinkin jättänyt. Uutisten seuraamiseen kuluu aikaa tuntitolkulla, että tietää, mitä ympärillä tapahtuu, kun ei ehdi enää itse paikalle sinne, missä tapahtuu, eikä nyt koronan vuoksi ole suositeltavaa mennäkään.

Kyllä kaiken tähän mennessä lukemani uutisoinnin ja siihen liittyvän kommentoinnin perusteella uskon, että vaarallisuudestaan huolimatta, korona on ollut pelastus ihmiskunnalle (tässä en tarkoita koronan aiheuttamaa henkilökohtaista surua). Ihmiset ovat kerrankin joutuneet pysähtymään yhä kiihtyvässä oravanpyörässään edes hetkeksi ja ajattelemaan omaa ja läheistensä hyvinvointia. Olkoonkin se sitten ilmennyt wc-paperipaalien rahtaamisena henkensä edestä, jalkojen koputteluna tuntemattomien kanssa tai pärskijöiden ja maskinaamojen kyttäilynä – taustalla on kuitenkin vilpitön ajatus itsensä ja läheistensä suojaamisesta uhkan edessä. Ihmiset eivät niinkään pelkää oman henkensä, vaan rakkaidensa puolesta. Tällaisena minä-minä -aikana on hyvä huomata, että siinä vieressä, naapurissa ja samalla kadulla on kanssaihmisiä ja meillä kaikilla on yhteinen missio – selvitä yhdessä.  

Myös ilmasto kiittää – lentokoneet seisovat kentillä, julkinen liikenne vähenee, suuret tapahtumat peruuntuvat energian säästöineen ja shoppailut vähenevät, kun hankitaan vain välttämättömyystarvikkeita. Kun korona on laantunut, vasta sitten voidaan arvioida taloudelliset seuraukset ja kokonaisvaikutukset. Niissä riittää sitten luettavaa koko syyskaudeksi, jos korona ei ole meitä ikäihmisiä kaikkia vienyt mennessään.  Täällä Turkissa turismin aiheuttamat taloudelliset menetykset ovat valtavat. Hotellit, ravintolat, matkatoimistot ja kiinteistöbisnes ovat täällä turistialueella suuria kärsijöitä. Kuitenkin luonto kiittää, taivas kirkastuu, joissain kaupungeissa on mitattu jopa 70%:n ilmanlaadun parantumista. Linnut valtaavat turistien aiemmin täyttäneet rannat ja uskaltautuvat ihan kymmenittäin paikalle, jossa on aiemmin maannut turisteja vieri vieressä. Joissain kaupungeissa mm. Bodrumissa villisiat kävelevät poikueineen keskustassa, mikä sekin on ihan mielenkiintoista vaihtelua turisteja odotellessa. 

Eilen julistettiin tauko myös perjantai- ym. joukkorukouksiin moskeijoissa. Henkilökohtaisia rukouksia voi käydä vielä pitämässä. Jokunen päivä sitten tulvahti itä-rajalle bussilasteittain väkeä pyhiinvaellusmatkalta. Naiset vilkuttivat kameroille bussin ikkunoista iloisin kasvoin. Ehkäpä he eivät vielä tienneet, että he joutuvat suoraan kahden viikon karanteeniin tai sitten se ei haitannut. Kello 17 uutisiin mennessä luku oli 1800 ja illan aikana oli tulossa vielä 1700 henkilöä. Heidät oli tarkoitus sijoittaa pariin kaupunkiin yliopisto-opiskelijoiden asuntoloihin. Opiskelijat olivat parhaillaan kolmen viikon lomalla.  

Seuraavaksi suljettiin kahvilat, vesipiippupaikat, internet-kahvilat, hääsalongit, kylpylät, hierontapaikat ja vastaavat. Kotona saa vielä onneksi vapaasti liikkua, käydä ruokaostoksilla ja apteekissa. Täällä on vielä ruokaravintoloitakin auki ja bussit ja taksit liikkuvat. Suomi meni eilen melkein kokonaan kiinni. Siellä ikäihminen saa sentään koiraansa ulkoiluttaa, käydä ruokakaupassa ja apteekissa. Mutta 70-vuotiaita ei saa enää käydä katsomassa sairaalassa eikä lähestyä muutenkaan – se on vaarallista. Jokohan ovat Seilin-saaren varustaneet valmiiksi ikäihmisten joukkokaranteenia varten? Harmittaa, kun 70-vuoden jälkeen ikäihmisistä tehdään aivottomia, huollettavia kohteita, vaikka tätä ennen on korostettu ikäihmisten itsemääräämisoikeuden tärkeyttä ja liikunnan ja sosiaalisten suhteiden merkitystä. Miten nämä voivat yhdestä hetkestä alkaen romuttua kerralla? Olisivat kysyneet meiltä. Meiltä olisi löytynyt ehkä turvallisia ja luovia ratkaisumalleja. Tähänkin ihmisryhmään kuuluu viisaita terveydenhuoltoalan ammattilaisia pilvin pimein. Yli 70-vuotiaat (täällä yli 65-vuotiaat) eivät ole homogeeninen ryhmä, vaan toimintakyvyssä on suuria vaihteluita. Ehkäpä sitten seuraavassa pandemiassa on jo hyviä käytäntöjä luotu. Tiedän, että tartuntataudit tulevat nopeasti ja ratkaisut on tehtävä etukenossa, mutta toivon, että keskustelu jatkuu vilkkaana.

Todellisuudessa me ikäihmiset osaamme sopeutua moneen. Sen on juuri se pitkä ikä opettanut. Ei turhaan tarvitse hötkyillä. Me voimme kyllä odotella täällä maailmalla pitempäänkin, kun te saatte hoidettua akuutin tilanteen siellä Suomessa ensin kuntoon. Tullaan sitten, kun kiireisimmät ja eniten matkalippuja tarvitsevat ovat päässeet kotiin. Täällä täytyy seuraavaksi alkaa etsiä tuuletusvälineitä, sillä pian alkavat kuumat kelit. Nehän voivat myös nujertaa meidät täällä jo hengiltä, joten ei sitten tarvitsekaan varata lentolippua turhaan. Suomella on sitten taas muutama eristettävä vähemmän. Muuttuipa tilanne sitten millaiseksi tahansa, niin yhteistyöllä selviydymme kuten muissakin kriisitilanteissa. Eletään päivä kerrallaan ja noudatetaan ohjeita, niin hyvä tulee.