Askelia Alanyassa

Hannele Backström 26.9.2020

ASKELIA ALANYASSA

Merhaba! 

Terveiset Suomesta - nyt ollaan syyskuun lopussa, on 26 päivä kun tätä kirjoitan. Aurinko paistaa ja lämpöä riittää yli +20, siis kesä vaan jatkuu. Ihana leuto ilma illalla kun olin kävelemässä.

Ihmiset istuivat terasseillaan ja grillasivat, iloinen puheensorina ja musiikki soi siellä sun täällä! Tuntui niin mukavalta mutta kaihertaa mieltä, ikävä, kaipuu, 3h 55 min matkan päähän Alanyaan!

Poikani ja miniäni soittivat videopuhelun, siellä he kotiansa ovat laittaneet mieleisekseen, kauniisti hyvällä maulla sisustaneet, ovat niin onnellisia ollessaan Cikcillissä .Onneksi saavat olla vielä muutaman viikon kun Finnair on siirtänyt heidän paluutaan monta kertaa ja nyt viimeisin siirto viikkoa ennen kuin pitäisi lähteä! Uutta sukupolvea pukkaa Alanyaan ja on ihan haaveissa, sitten joskus kun eläkkeelle pääsevät, muuttaa kokonaan. Suomen pölyt jaloistaan karistaa, omat askel merkkinsä ovat jo sinne juurruttaneet.

Viime reissulla kengän pohjat menivät halki, askeleita siis otettu ja asfalttiin jälkiä jäänyt. Niin myös kiloja katosi 8-9 kg, City Lightista kun lähti Oral Sokakia pitkin merelle päin tai vuorille tai uimahallille ja paljon muuallekin.  Kesän aikana kiloja tullut takaisin, 'lohtu syömisellä' erilaisella ruoka rytmillä eikä täällä ole niitä ihania vihanneksia ym. Kävellyt olen paljon, tavoite 6000 askelta/vrk välillä enemmän useimmiten vähemmän miten huvittaa.

 Joka ikinen päivä olen Alanyassa, tämä se vasta Virus on, ei auta tabletit ei viina eikä sauna, varmaan ainoa hoitokeino on muuttaa sinne pysyvästi sitten iskee ikävä Suomeen lapsiin ja lapsenlapsiin ja ystäviin. Kesät täällä ja talvet siellä näinhän se kuulostaa hyvältä. Viime kesänä olin siellä syyskuuhun asti ja päätin, liian kuumat kelit, polttavaa, sisällä oleilua.

 Terveydelliset syyt pysyä pois. Oka Tyvisolusyöpä iski kasvoihin, päälakeen, dekolteen, sääreen. Onhan tätä ollut jo vuosia mutta ei näin pahana. Nyt olen saanut uutta hoitoa Iho- ja allergiasairaalassa elokuussa, hyvin tehokasta pahojen solujen tappajaa, valohoitona. Vieläkin rupea yhdessä kohtaa kasvoissa (5vkoa) ja  tosiaan aurinkoa pitää välttää. Tilalle tulee uusi sileä iho. Kivuliaan toimenpiteen jälkeen voi ajatella, että sattuuhan se kauneusleikkauskin, ryppyjen suoristamiset ym toimenpiteet. Positiivinen ajattelu saa jaksamaan ja odottamaan olisiko tämä hoitokeino tehokas.  Onhan minulla lähisukulainen siellä, hänellä sama sairaus ja nauttii täyttä elämää siellä mutta hän rakastaa lämmintä oikeastaan kuumaa ilmaa, uida lämpimässä vedessä minä taasen viihdyn viileämmässä niin vedessä kuin ilmassa.

Vähän asioita pursuaa aiheesta jos toisesta. Minä luulin itseäni tuntien (en taida tuntea enää) kunhan marraskuu koittaa silloin vasta alan miettimään lähtöä Alanyaan, mutta että nyt kesäkelillä tulee tällainen olo. Onneksi en ole yksin. Tänä aamuna taas onnelliset lensivät aamun valjetessa sinne. Ei korona pidättele heitä. Siellähän on niin turvallinen olo. Kyllä minulla täälläkin on hyvä kun noudattaa näitä suosituksia ja minähän noudatan. Ei ole vaikeata.. En anna koronaan vallata mieltäni ja ajatuksiani, kaikkea voi melkein tehdä, melkein!  Puheluita Alanyaan ja täällä oleville alanya-ystäville lauantai-iltana.

Sunnuntaiaamu, olin kuulevinani metallikeppien heittelyä huh missä markkinatelttoja pystytetään???Ei herran tähden en asu missään lähelläkään mitään toria, jäin oikein kuuntelemaan niin linnun viserrys vain kuului ja muutaman auton hyrinä. Näinkö se iskee jo? Hyvin levoton olo, aamiaisen jälkeen mentävä ulos katse lämpömittarin huh parvekkeella +32 auringossa vantaalla, kesävermeet päälle ja menoksi.

Metsätietä kävellessä, nauttiessa raikkaasta lämpimästä ilmasta luulin ajatuksien selvenevän juu koko ajan ajatus pyöri samaa kehää, voi hitsi jotenkin tätä tunnetta vaan on purettava. Kirjoittaminen yksi hyvä keino. Voihan sitä itselleen päiväkirjaa kirjoitella, niin teenkin. Voihan myös jakaa näitä tuntoja ja tunnelmia, jos julkaistaan.

 Kahvitauko.

Sitten on vuorossa seurata tyttärenpoikani  jääkiekkomatsia, tosin vain tulospalvelun kautta, koska katsomaan ei pääse koronan takia. Illalla tulee hyvää ohjelmaa televisiosta. Yritän rauhoittua. Huomenna maanantaina leipomispäivä, kun lupasin tyttärentyttärelle leipoa gluteenittomasta taikinasta broileripiirakan sekä mansikkakerma kääretortun. Tiistaina 25 v synttärit. Hänelläkin kova ikävä sinne lämpimään, lomalla piti matkustaa mutta ei voinut, sairaanhoito henkilökuntaan kuuluvana matka jäi.

Tammikuussa viimeistään tulen uusia askelia sinne tallentamaan, ihan asiaa kun on, oleskeluluvan jatko. 

Toivotan kaikille hyvää syksyä, kesän jatkoa!