Korona-arkea Alanyassa huhtikuu 2020


kirjoittaja Virpi Pyykkö

Varoitan jo heti alussa, että tarina on pitkä. Tästä tulee väkisinkin koronahistoriikkia, vaikka luulisi, että kaikki on pysähdyksissä koronan vuoksi. Ei ole, täällä tapahtuu. Kannattaa ehkä lukea pätkissä, mikäli aihe kiinnostaa.

Huhtikuun alussa Turkissa oli korona tapauksia yhteensä 15 679 ja kuolleita 277. Päivittäinen tapausmäärä oli 2148 ja kuolleita 63. Luvut kertovat virukseen sairastuneiden määrän nopeasta noususta. Päivittäiset tapaukset lisääntyvät jo sadoilla. Eräs selitys tähän on ulkomailta kotiutetut turkkilaiset, joita on muutamia tuhansia ja pyhiinvaeltajat, joita heitäkin oli useampi tuhat. Nämä kaikki ovat joutuneet karanteeniin ja joukosta on löytynyt virukseen sairastuneita. Olen alkanut seurata terveysministerin päivittäisiä tiedotteita ja kirjannut niitä ylös, koska on kiinnostavaa nähdä, miten Turkki selviytyy tästä yhteisestä haasteestamme. Samalla saan käsitystä terveydenhuoltojärjestelmän kokonaisuudesta ja toimivuudesta mukavasti kotisohvalla. 

Koronapandemiassa ollaan jo Espanjassa ja Italiassa todella terveydenhuollon sietokyvyn äärirajoilla ja telttasairaaloita pystytetään. Kuolleita tulee sellaisella vauhdilla, ettei säilytystiloja tahdo löytyä hautausta odottaville. Täällä turkissa loput turistit ja täällä asuvat ulkomaalaiset, jotka ovat halunneet palata kotimaihinsa, ovat täyttäneet viimeiset lennot. Osa on jäänyt tänne, koska eivät mahtuneet mukaan tai ovat päättäneet vapaaehtoisesti odottaa pölyn laskeutumista.

Määräykset ovat tiukentuneet huomattavasti jo maaliskuun loppupuolelta alkaen. Ravintoloiden ja kahviloiden jälkeen suljettiin kampaamot, parturit, kauneussalongit ja koko maan ostoskeskuksista jo noin 25 %. Ravintolat toimittavat aterioita vain kotiinkuljetuksina. Myös moskeijoiden suuria yhteisrukouksia rajoitettiin. 

Suurin rajoitus oli yli 65-vuotiaiden ja riskiryhmäläisten joutuminen 22.3.2020 alkaen ulkonaliikkumiskieltoon. Tämä tarkoittaa sitä, että periaatteessa edes oman talon pihalle ei ole asiaa. Kielto tuli arveltua nopeammin, vaikka jonkinlaisia rajoitusten lisäyksiä oli odotettavissa. Illalla myöhään ilmoitettiin asiasta ja se tuli voimaan puoliltaöin. Edellisenä päivänä maalasimme vielä ravintolassa, söimme kokin herkullisia luomuksia ja kilautimme rosét etänä, kolonyalla huuhdelluin käsin ja turvavälejä noudattaen, mutta yhdessä. 

Tulkinnat ovat vielä epäselviä esim. ruokaostoksilla käynnin ja muun välttämättömän asioinnin osalta. Sääntöjen noudattamista valvoo poliisi ja zabıta, järjestystä valvova kunnan viranomainen. Jandarmat valvovat liikennettä kaupunkien rajoilla ja tarkistavat liikkumislupia, matkustajamääriä ja muiden ohjeiden noudattamista. Ensin rikkureita varoitetaan, sitten sakotetaan (yleisin lienee 3150 tl) ja jos ei mene perille, niin voidaan antaa vuosi vankeutta. Kyllä tämä vetää reippaimmankin teräsvaarin hiljaiseksi. Sosiaalisessa mediassa ja ystävien kesken puhelimessa pohditaan, miten nyt asiat hoituvat, kun ei ehditty varautua pankkiasioiden, puhelinaikojen, vakuutusmaksujen ja muiden arkisten asioiden varalta.

Vankilat ovat varsinaisia koronapesiä. Täällä harkitaankin parhaillaan joidenkin vankiryhmien siirtämistä kotiarestiin koronan vuoksi. Suomessa on jo kauan hoitolaitoksissa oleville ikäihmisille vaadittu samoja oikeuksia kuin vangeille: Ulkoilua kiitos! Näissä koronaolosuhteissa se on vaan muuttanut muotoaan ja nyt vaaditaan kotoilua kiitos! Evde kal! Pysykää kotona! Uusia rajoitteita tuntuu tulevan melkoista vauhtia. Onhan se aika yllätys, jos lähtee iloisena kävelylle ja joutuukin vankilaan, koska on jo kerran varoitettu ja kerran sakotettu, mutta ei ole vierasmaalaisena, yabancına, ymmärtänyt sakkolapusta mitään. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että joutuukin multiin – täällä hiekkaan saman tien – sillä vankilassa korona iskee riskiryhmäläiseen melko varmasti. 

Hautaankin joutuu ruumispussissa, sillä ”koronat” haudataan ruumispussissa viimeisen viranomaisilmoituksen mukaan. Ei siis mitään kuolinpaitaa ja sukkia vaan ruumispussi. Ankea loppuhan tästä eläkeläisen ”aurinkoinen vanhuus”-projektista pahimmillaan tuleekin. Tässä iässä sitä on jo tottunut sopeutumaan melkein kaikkeen, joten tehdään vaan niin kuin herrat (Suomessa likat; sallinette tämän vanhalle rouvalle, sillä likat ovat selvinneet ihan hyvin toistaiseksi) määräilee ja nautitaan näistä viimeisistä päivistä, kunnes kuolema meidät riskiryhmäläiset korjaa. Tuskinpa ruumistakaan saa enää kotimaan multiin, kun rajat ovat kiinni. Finnair on lopettanut lentonsa ja Turkish Airlines kunnioittaa meitä ikäihmisiä kieltäytymällä kuljettamasta yli 65-vuotiaita meidän oman terveytemme vuoksi. Tänään kuitenkin aurinko paistaa, mittarissa on 18 astetta ja me katselemme haikeina ikkunasta ulkoilevia reippaita nuoria. Se on nyt poikkeustila Suomessa ja ulkonaliikkumiskielto meillä Turkissa.

Huhtikuun alkupuolella tuli seurattua uutisia ja lehtiä tavallista tarkemmin, jotta pysyi kartalla seuraavista kielloista ja rajoituksista. Nyt on huhtikuun 22. päivä. Viides viikko yli 65-vuotiaiden ulkonaliikkumiskieltoa on meneillään. Muutama viikko sitten myös alle 20-vuotiaat joutuivat saman kiellon piiriin. Työikäiset saavat liikkua vielä välttämättömillä asioillaan. Zabıtalta ja poliisilta voi asiointilupien lisäksi pyytää ruokakuljetuksia. Ovatpa poliisit ja zabıtat yllättäneet lapsia kakkukäynneilläkin viemällä päivänsankareille täytekakkuja. Tätä voisi sovelletusti Suomessakin kokeilla. Tiedän useita vanhoja rouvia, jotka sota-ajan kokeneina arvostavat ”uniformuja” ja toipuisivat varmasti pitkäksi aikaa yksinäisyydestään nähdessään virkavaltaa kotiovellaan. Sitten kaivettaisiin vanhat valokuvat ja viikko menisi kuin siivillä. Meidän talonmiehemme ja hänen poikansa ovat huolehtineet meistä hakemalla basaarilta vihanneksia ja juureksia, kun emme itse pääse.  Tulivat ovelta kysymään, mitä voivat tuoda. Ihanasti huolehtivat meistä ulkomaalaisistakin täällä. ”Uniformuja” ei ole, mutta hymy korvaa poletit ja kiiltävät napit kaksin verroin tänä sosiaalisesti rajoitettuna aikana.

Facebookissa kyselin ruokatoimituksista karanteeniaikana ja melko nopeasti tulikin tarjouksia hoitaa ruokatilauksia. Myös monet suomalaiset täällä olevat tarjosivat tarvitseville apuaan. Me sovimme ruokatoimitukset luottokuskimme kanssa.  Ruokaostoksia varten teimme hänelle excel-taulukon turkiksi ja siihen kuvaliitteet haluamistamme tuotteista. 

Ensimmäisellä kerralla ruokakuskimme seisoi käytävässä parin metrin päässä maski naamallaan, käsineet kädessä ja sanoi: Yaklaşma, älä lähesty! Hänen silmissään oli pelokas ilme. Itsekin olin varuillani, maski kasvoillani ja kädet kyynärpäitä myöten kolonyalla desinfioituna, koska silloin ei vielä tiedetty, voisiko korona itää meissä, sillä ulkonaliikkumiskieltoa ei ollut vielä kulunut kuin vajaa viikko. Nyt on jo helpotus molemminpuolinen, sillä olemme selvinneet pahimmasta, kun olemme noudattaneet ohjeita. Epätietoisuus onkin pahinta, kun joutuu pohtimaan onko vai eikö ole koronaa.

Ensimmäisellä ostoskierroksella tuli useita puhelinsoittoja, viipaloidaanko leipä, onko kahvi ”filtre kahvea” jne. Nyt ei ole tarvittu enää kuvia eikä soittoja, koska ostosluettelot ovat tarkentuneet ja tuotteet tulleet tutuiksi. Näin ne uudet bisnesideat kehittyvät. Tosin ystävämme lupautui hoitamaan avun ilmaiseksi, koska pian alkavan ramadanin aikana kaikenlainen laupeudentyö on suotavaa, mutta olemme toki maksaneet korvauksen vaivannäöstä. Se on enemmän kuin kohtuullista, sillä hänelläkin turistien kuljetukset loppuivat ja se bisnes on pysähtynyt lähes täysin. Nykyisin ostoksiin kuluu pitempi aikakin, kun asiakkaat jonottavat vuoroaan kaupan ulkopuolella. Asiakkaat pääsevät sisään yksi kerrallaan. Sosiaalinen välimatka on täällä määritelty 1,5 metriksi ja sitä valvotaan. Maskit ja suojakäsineet ovat käytössä ja sakkoja rapsautellaan, jos aihetta on.

Rajoitukset lisääntyvät tasaista tahtia. Nyt kahtena viikonloppuna on ollut ulkonaliikkumiskielto kaikille, myös työikäisille. Vain tietyt kriittisissä tehtävissä toimivat voivat työskennellä ja liikkua tarvittaessa. Nyt kun ramadan alkaa loppuviikosta, on kaikille tulossa neljän päivän ulkonaliikkumiskielto. On mielenkiintoista nähdä miten kiellot purevat, kun turkkilaiset ovat tunnetusti hyvin perhekeskeisiä ja rakastavat kaikenlaista vuorovaikuttamista. Kaupunkien välille on asetettu matkustuskiellot. Vain välttämätön liikenne sallitaan.

Ensimmäinen viikonlopun ulkonaliikkumiskielto menikin vähän poskelleen. Tieto tuli illalla, että kielto alkaa klo 24. Porukka ryntäsi leipomoihin ja pieniin lähimyymälöihin täyttämään ruokavarastojaan paniikin vallassa. Jonoissa oli jopa tappeluja. Turvaetäisyys 1,5 metriä jäi haaveeksi. Tartuntoja tuli varmasti koko viikonlopun edestä. Sisäministeri ilmoitti eroavansa, mutta presidentti ei antanut. Mies on kuulemma muuten hoitanut hommansa ilmeisen hyvin.

Poliittinen ulottuvuus on tullut myös hyvin näkyviin, kun eri puolueet hoitavat maan vähävaraisia ”kilpaa”. Jopa uutisissa valtapuolue ilmoittaa, että heidän johtamissaan kaupungeissa on jaettu niin ja niin monta maskia ilmaiseksi ja niin ja niin monta elintarvikepakkausta. Oppositiopuolueet jakavat omia avustuspakkauksiaan johtamissaan kaupungeissa, vaikka presidentti on ilmoittanut, että erillisiä projekteja ei pidä tehdä, vaan kaikki hoidetaan koordinoidusti. Lisäksi täällä jaetaan 1000 liiran (n. 150€) raha-avustuksia yli 2 miljoonalle perheelle, joilla on vaikeuksia selvitä. Myös yrittäjiä tuetaan pahimman yli. 

Viestintä on hoidettu keskitetysti. Terveysministeri ilmoittaa yleensä klo 18–19, kokouksen päättymisestä riippuen, päivän koronatilanteen: uudet tapaukset, kuolleet, testatut, tehohoidossa olevat ja intuboidut (hengityskoneeseen kytketyt). Tänään 22.4. oli 4611 uutta tapausta ja 119 kuollutta. Kokonaisuudessaan tapauksia on nyt 95.591 ja kuolleita 2 259. Kovin ovat määrät lisääntyneet tämän kuukauden aikana, mutta pientä tasaantumistakin on jo näköpiirissä. Nyt kuitenkin ramadanin, muslimien paastokuukauden vuoksi tuli ulkomailta vielä aikaisemmin tulleiden lisäksi 25 000 turkkilaista kotimaahansa. Kahden viikon karanteenista huolimatta uusia tapauksia tulee varmasti. Pyhiinvaellukselta palaavista muutama karkasi karanteenista ja ehti tartuttaa toisia. Lisäksi karanteenitilat, erilaiset opiskelija-asuntolat, ovat myös riskialttiita paikkoja, vaikka tv-kuvien perusteella järjestelyt näyttävät kyllä tarkkaan pohdituilta. Ramadanin vuoksi karanteenipaikkoja on varattu 73 alueen asuntoloihin, joten alueellinen leviäminenkin on taattu, jos pieleen menee. Kokonaisorganisointi ja karanteenikuljetukset näyttävät olevan kyllä varsin hyvin järjestettyjä. 

Ajoittain täytyy kuitenkin ihmetellä sitä nopeutta, millä polkaistaan pystyyn uusia käytäntöjä ja yritystoimintaa poikkeusoloissa. Ei täällä istuta viikkotolkulla suunnittelemassa seuraavaa siirtoa. Pitkäntähtäimen strategiat on suunniteltu portaittain ajoissa, siltä ainakin ulospäin näyttää. Maskien, suojapukujen, ruumispussien ja hengityskoneiden tuotanto käynnistyi nopeasti. 5000 kenttäolosuhteisiinkin sopivaa hengityskonetta lanseerattiin näyttävästi uutisissa ja niiden kerrottiin valmistuvan toukokuun loppuun mennessä. Tämä tuntui pienen maan kansalaisesta melkoiselle harppaukselle, mutta tämä on iso maa, paljon nuorta työvoimaa ja rahoitusta – koolla on merkitystä pandemiassakin. 

Maskeja alettiin valmistaa mm. armeijan ja kuntien toimesta, kun tarvetta tuli. Paitatehdas vaihtoi tilapäisesti paidat ruumispussien valmistamiseen, joiden kysyntä ulkomaillakin kasvoi nopeasti pandemian levitessä. Alanyassa räätälit ja ompelijat alkoivat tehdä maskeja, kun muut työt hiipuivat koronan myötä.  Täällä on jaettu ilmaisia maskeja kansalaisille. Myös ulkomaalaiset ovat saaneet niitä yhdistystensä kautta. Apteekeissa lopetettiin maskien myynti väliaikaisesti muutamiksi viikoiksi kansalaisille, jotta maskit riittävät ammattilaisille. Kevyempiä maskeja alkoi valmistua jokapäiväiseen tarpeeseen kasvavalla vauhdilla. Basaareilla jaetaan maskeja ja tarkistetaan, että kaikki niitä käyttävät. Kolonyaa kuluu edelleen tasaiseen tahtiin.

Suomen ulkoministeriö on järjestänyt muutamia kotiutuslentoja täältä ja suurlähetystö on informoinut niistä matkustusilmoituksen tehneille kansalaisille. 29.4.2020 meni taas yksi kotiutuslento Suomeen. Uutisten mukaan lennolla oli noin 50 matkustajaa. Me olemme päättäneet odotella täällä Alanyassa kesäkuulle, sillä tautihuippua on povattu seuraavan kahden viikon sisällä. Jos nyt olemme jo viisi viikkoa olleet karanteenissa, niin eiköhän tässä aika kulu mukavasti vielä seuraavat viisi viikkoa. Kyllä sen jälkeen osaa arvostaa mökkisaunaa ja Suomen luontoa ihan eri tavalla, uskoisin. 

Uutisista katsoin, miten Istanbulissa lasketaan ostoskoreja parvekkeilta ja hinataan leipiä ja vihanneksia naruilla asuntoihin. Leipomot ovat siirtyneet pyörille, mikä onkin parempi ratkaisu, kun tiiviisti jonottavat joukot. Mukavaa yhteisöllisyyttä syntyy luonnostaan, kun etenkin karanteenissa olevat vanhukset laskevat korejaan kilpaa alas eri kerroksista, kun leipäauto saapuu. Toimittajat haastattelevat leipäkuskeja ja huutelevat parvekkeille ja toivottavat hyvää Ramadania. Parvekkeilla on myös osoitettu tukea terveydenhuollon henkilöstölle musiikkiesityksin, valoin ja taputuksin. Toiset musisoivat naapureidensakin iloksi. Vanhoja naisia istuu uutiskuvissa porraskäytävässä ovensuussa vastakkain kutomassa ja kuulumisia vaihtamassa. Suomessa saattaisi tällaisesta ilottelusta tulla valituksia naapurirauhan rikkomisesta.  

Eri alueilla on erilaisia käytäntöjä ja ihmiset järjestelevät asioitaan omien verkostojensa kautta. Sivummalla asuvat ystävät kertoivat, että kulmakauppias tuo heille ruoat ja juomat kotiin, joten palvelu tuntuu pelaavaan. Jotkut ravintolat toimittavat ruokia ja leivonnaisia, kun väsytään kokkailemaan kotona. Vaihtelua tekee mieli, kun ei pääse ulos.  Itsekin lisäsin jo Migrosin ruokatilaukseen juustokakkua, kun olin Sofian leipomat muffinit syönyt loppuun. Kun menen kahvikupin ja juustokakun kanssa parvekkeelle istumaan, niin pystyn melkein kuvittelemaan olevani ulkoilmakahvilassa, vaikka ketään ei näykään missään, sillä on viikonloppu ja ulkonaliikkumiskielto. Joku skootterilähetti sentään vie pizzoja jonnekin. Tuoltahan tulee myös poliisiauto, joka tuuttailee varoituksia kävelijöille.

Oman edun turvaaminen tuntuu nousevan esiin ajoittain, kun taistellaan tautia vastaan. Maskeista nousee jonkin verran pulinaa, ärtymystäkin, samoin leivästä. Suomalaisesta sanomalehdestä luin juuri ihmisten käyttäytymisestä koronan aikana. Tietyt piirteet korostuvat. Jotkut ovat herkkiä käräyttämään toisia, jotka eivät noudata ohjeita. Eräät tulkitsevat vapauksiaan laveammin ja tekevät mitä haluavat. Joillekin sosiaalinen media on kanava, jossa voi näin korona-aikana antaa tulla täydeltä laidalta. Täällä närkästystä on aiheuttanut mm. julkinen tiedotus, kun ulkonaliikkumiskiellosta ilmoitettiin illalla myöhään vähän ennen sen alkua, eikä ehditty varustautua siihen. 

Asioista viestiminen on haastava laji nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Valtakunnantason ohjeet ja aluekohtaiset sovellukset aiheuttavat närää, kun tietoa tulee lisää ja se muuttuu viikon aikana. Hattua täytyy nostaa kaikille, jotka jaksavat tietoa jakaa ja ottaa valituksia vastaan. Juuri, kun olet soitellut kaverillesi, että sunnuntaina mennään klo 11–15 ulos, tulee tieto, että mennäänkin klo 12–18. Sitten neuvotellaan karanteenikaverin kanssa kumpi soittaa seuraavan kerran, kun puhelinrahat alkavat olla molemmilla finaalissa. Taas pitäisi juoksuttaa joku hoitamaan sekin asia, kun itse ei saa mennä ulos. Samalla voisi hoitaa tietysti pankista rahanvaihdonkin, kun liirat loppuvat ruokaostoksia varten. 

Huomaan, että arvostus omien asioiden hoitamisen tärkeydestä lisääntyy tässä vaiheessa ulkonaliikkumiskieltoa. Sitä jo haaveilee ajasta, jolloin voi vapaasti kuljeskella ostoskeskuksessa ja tehdä valintoja hetken mielijohteesta. Ostaisinko tummia aprikooseja ja maapähkinöitä vai taateleita ja manteleita. Eipä ole tullut aiemmin mieleenikään, että tällainen valinta voi joskus tuntua hyvin merkitykselliseltä. Itsemääräämisoikeus, siitähän tässä on kyse. Nyt meitä määräävät muut ja me joudumme alistumaan yhteisen hyvän edessä ja tinkimään monesta asiasta. Itsemääräämisoikeus on perus- ja ihmisoikeus, josta säädetään perustuslaissa, siksi se raapaisee niin syvältä pienissä arkisissakin asioissa. 

Kun seuraa ikkunasta toisten vapaata elämää ja lenkkeilyä viikon toisensa perään, alkaa huomata itsessään ilkeitä piirteitä. Ajattelin aikani kuluksi, että voisin hyvin toimia poliisien apurina, koska suurista ikkunoista avautuvat hyvät tarkkailumaisemat.  Kerrostalokyttääjäksihän tässä vielä kehittyy, kun on teljettynä neljän seinän sisään. Yritän kuitenkin ajatella ystävällisesti kaikkia kanssaihmisiä. Yritys tyrehtyy kuitenkin pian. Siinä taas joku ”yerleşik yabancı”, ulkomaalainen asukas, lenkkeilee rantabulevardia pitkin uusissa trikoissaan, korvakuulokkeet korvillaan ja näyttää nauttivan elämästään siitä huolimatta, että ”evde kal”, pysykää kotona -määräys on voimassa ja turhaa liikkumista ulkona pitää välttää. Lenkkeilijälle ei lenkki ole turhaa liikuntaa, mutta sitten tuleekin poliisi ja pysäyttää tuon nautiskelijan, yes! Tunnen suunnatonta iloa, kun kuulen poliisiauton äänimerkin, joka muistuttaa ankan äännähdystä. Olenkin ristinyt sen ankkapilliksi. Siitäpä sait! Toivottavasti antavat 3150 liiran sakotkin. Kyllä siellä jotain kirjoitetaan. Hyvä Turkin poliisi! Täällä pidetään rikkurit aisoissa. Juuri tuollaiset individualistit aiheuttavat suurta vaaraa, koska he ajattelevat vain itseään, ei lainkaan sitä, että riskeeraavat myös muiden terveyden ja lisäksi meidän muiden yabancıen maineen. Sainpa lääkettä karanteenikiukulleni. Kyllä taas helpotti, hups! Samalla kuitenkin ajattelen, että on hyvä antaa työikäisten ulkoilla ja liikkua, koska heidän varassaan tämä koko rakennelma on. Heidän tulee pitää kunnostaan huolta, että jaksavat hoitaa omia vanhuksiaan. Asioilla on aina useampi ulottuvuus, mikä valitettavasti tässä korona-arjessa alkaa himmetä uhkaavasti.

Tiedän varsin hyvin, että katkeruuteni johtuu yksinomaan siitä, että nyt ovat omat rantabulevardin aamukävelyni olleet pannassa viisi viikkoa parhaimpaan kevätaikaan. Siksi en sallisi niitä muillekaan. Minusta on hyvää vauhtia kehittymässä kateellinen, vanha ämmä täällä neljän seinän sisällä. Mihin on kadonnut se ilo, jota olen tuntenut yksinomaan siitä syystä, että minulla ei vielä ole koronaa, sillä olen jaksanut noudattaa ohjeita ja pysytellä kotona? Mutta kun monet muut nauttivat salaa liikkumalla iltahämärissä rannalla, he käyvät salaa kaupassa ja ajelulla ja vaikka mitä. Pitäisikö sitä alkaa itsekin luikkia iltahämärissä karkumatkoille? Päätän ravistella itseni irti katkeruudesta ja nauttia valosta ja lämmöstä, kunnes taas poliisin ankkapilli kutsuu mielenkiintoisempiin hommiin. Ehkäpä he menevät pidättämään johonkin luksusvillaan taas uhkapelureita, että saavat koottua muhkeita sakkoja. Tällaisiakin uutisia on ollut useita. 10–20 hengen seurueita on pidätetty ja pelaajat ovat saaneet yli 3000 liiran sakot. 

Suomessa ollaan siirtymässä hybridistrategiaan ”huulipunahallituksen” johdolla. Lausahduksen isä, virolainen sovinistipoliitikko, on sivaltanut meidän napakoita nuoria naisministereitämme sanan katkeralla säilällään.  On tämä inspiroivaa aikaa, kun päivittäin innostuu ruotimaan sitä sun tätä. Huomaan selviä muutoksiakin nousevan pintaan; alan muuttua ärhäkämmäksi kommentoimaan sitä sun tätä. Sosiaalisessa mediassa olen huomannut samaa. Toivotaan, että strategiat purevat, korona saadaan kuriin ja kiellot helpottavat ennen kuin yleinen kyynisyys ottaa vallan.

Terveysministeri ilmoitti loppukuusta, että huippu on pian ohi ja tilanne rauhoittumassa – vihdoinkin ihan todellinen, positiivinen uutinen. Ulkoministeri kertoi, että maahan oli palannut 65 000 turkkilaista ja yli 400 oli kuollut ulkomailla. Turkki pitää omistaan huolen ja niin elävät kuin kuolleetkin tuodaan välittömästi kotimaahan. Ruotsista tuotiin tehohoitopotilas, jonka matkaa ja toipumista uutisoitiin esimerkkinä Turkin korkealaatuisista terveyspalveluista. Täällä uutisoidaan nyt näyttävästi kaikki hyvät asiat ja teot mm. ikäihmisten koronasta toipumiset. Kotiin lähtiessä sairaalan henkilökunta taputtaa kunniakujassa, kun jälleen yksi kansalainen on pelastunut. Vanhojen ihmisten koronasta toipumiset on ihan kunnia-asia. Pohjoismaista ei aina tule yhtä iloisia uutisia esimerkiksi hoivakotipotilasta. Vaikka ikärajoituksia ei virallisesti ole, Ruotsistakin on raportoitu tukehtuvista vanhuksista, jotka eivät ole saaneet lisähappea, koska hoivakodissa sitä ei osata kuulemma antaa, eikä sairaalaan siirretä hoivakodeista kovin helposti. Mikä on totta, mikä tarua – tässä koronavilskeessä uutisten todenperäisyyden arviointi ei ole helppoa. Mutta, jos uutiset pitävät paikkansa, ne ovat äärettömän surullisia. Missä ovat nyt puheet arvokkaasta kuolemasta? Ei kai yksi ”pieni pöpö”, olkoonkin kuinka äkäinen tahansa, voi tällaisia perusarvoja romuttaa? Nyt olisi syytä tehdä ”Arvo Ylpöt” ja pysähtyä yhdessä miettimään mikä on tärkeintä tässä pandemiassa; parhain terveisin, nimimerkki: vihainen vanha rouva.

Turkki on saanut tähän mennessä jo 128 maalta avustuspyyntöjä ja toteuttanut jo puolet niistä. Koneita, maskeja ja suojahaalareita viedään lentokoneilla eri maihin. Pakkauksissa on Turkin liput ja sloganit, joilla saadaan goodwillia. Korona saa aikaan hyviä tekoja, poliittisia intohimoja ja ristiriitoja. Sen näkee päivittäin uutisissa. Maiden johtajista toiset profiloituvat näyttävästi, toiset pysyttelevät hiljaa ja tekevät voitavansa, jotkut puhuvat vähätellen ongelman suuruutta. Puheet ja teot näkyvät usein kyseisten maiden tautitilastoissa. Täällä uutisoitiin, kun USA:n presidentti kyseli käsidesin sisäisistä vaikutuksista, josko sillä saisi koronan hengiltä. Hän läpäisi myös uutiskynnyksen, kun hän oli ilmoittanut syövänsä hydroklorokiinia, malarialääkettä ennalta ehkäisevästi. Täällä presidentin ja terveysministerin työnjako viestinnässä tuntuu toimivan mallikkaasti. Käytössä ja harkittavana eri maissa on myös ollut ebolan ja HIV-infektion hoidossa käytettyjä lääkkeitä. Täällä on uutisoitu plasmahoitojen positiivisista vaikutuksista. Se lyhentää uutisten mukaan tehohoidon aikaa useilla vuorokausilla. Veriplasmaa luovuttavat koronasta toipuneet henkilöt tietyn ajan kuluttua.   

Lääke- ja rokotemarkkinat ovat vielä liian aikaisessa vaiheessa, jotta niistä uskaltaisi jotain sanoa. Viimeinen lukemani uutinen oli, että Oxfordin yliopiston kehittelemästä rokotteesta USA olisi jo varannut 300 miljoonaa rokotetta rahoittajan oikeudella ja Britannia 100 miljoonaa.  Ehkä Turkkikin saa ostaa osansa, koska auttoi Britanniaa maski- ja suojapukuahdingossa ja toivotti toipumista pääministeri Boris Johnsonille, tämän taistellessa oman henkensä puolesta. Rokotteiden tehosta ei vielä tiedetä paljon. Suurista rahoista puhutaan, kun rokotteet aikanaan leviävät markkinoille. Rokotteita kehitetään useissa maissa, Turkillakin on hankkeita meneillään. 

Vaikka maailmalla tapahtuu monenlaista, minä olen kutonut sukkia ja kynsikkäitä uutisten lomassa. Jo pelkkä lankojen valinta ja värien katselu virkistää. Nyt ei harmita yhtään, että olen lankafriikkinä varautunut vaikka miten pitkään ostoskatkoon. Kaverilta loppui langat, mutta löysi sunnuntaikävelyllä yhden kauppiaan inventaariota tekemässä ja sai 400 grammaa pahimpaan tuskaansa. Nyt teen puolukanpunaisen, valkoisen ja beigen kirjavia sukkia. Siinä ajatus lepää ja karanteenikiukku talttuu. Moni muukin tuntuu kutovan. Onpahan sitten joulumyyjäisissä mistä valita, jos silloin jo saisimme kokoontua vaikka ulkoilmassa. Toivo on tervehdyttävää, erityisesti poikkeusoloissa.