KORONA VIRUS / KARANTEENIAIKA

Perjantai 17.4.2020 - Hannele Backström

 KORONA VIRUS / KARANTEENIAIKA

 Korona virus oli jo maaliskuun alussa levinnyt ympäri maailman. Turkissa vasta 10-11.3. virallisen ilmoituksen mukaan. Ihmiset pakkailivat jo matkalaukkujaan, rauhalliselta tuntui olo ei niin kuin Suomessa missä jo hysteria oli valloillaan, kauppojen hyllyt tyhjeni ja varsinkin vessapaperi! Suomesta omaiset jo hätyyttelivät tulemaan pikaisesti kotiin, ei minulla ollut aikomustakaan lähteä mihinkään,. vielä. Niin käytiin markkinoilla ja teellä ystävien kanssa, muonavarastoa hankin kumminkin jo parin viikon tarpeisiin ja leivoin pullaa pakastimeen jos jostain syystä ei kauppoihin välttämättä pääsisi.  

Facebook toimi tietolähteenä ja sieltä tietoa tuli kuin apteekin hyllyltä loistavasti niin Alanya-Turkin tietoa ja keskustelua -ryhmästä kuin Heidi Niemisen Lumynia palvelut - ryhmästä. Näissä oltiin ajan tasalla.  Seurasin myös Suomen Suurlähetystön (Ankara) kuin Ulkoministeriön tiedotuksia. Sitä huomasi kuinka tärkeää on tiedottaminen ulkomailla asuville Suomen toimista kriisitilanteessa.  Matkavakuutukseni oli kunnossa ja voimassa 19.5.2020 asti ja olinkin tulossa kesäksi Suomeen.


13.03. astui voimaan Karanteeni, suositeltiin +65-vuotiaille sisätiloissa olemista! Apteekkiin sai mennä ja kaupassa käydä. Apteekista kävin hakemassa maskeja.

16.03. illalla tuli tieto, että  Suomi laittaa rajansa kiinni 17.3. Rankkaa kuultavaa.

18.03. lähti  Finnairin ensimmäinen evakuointilento Suomeen ja tuttuja sillä lennolla mukana. Eihän meillä mitään hätää Alanyassa ole puhuimme siellä asuvien kanssa! Tuntui vähän hiljaiselta kun kauppiaat olivat sulkeneet myymälöitänsä ja ravintoloita olii kehotettu sulkemaan ovensa. Tilattua sai ruoka-annoksia ym sisälle ei ollut enää asiaa istuskelemaan.

20.3. klo 00.00 alkoi ulkonaliikkumiskielto koski kaikkia +65-vuotiaita!

21.3 Viimeinen Finnairin evakuointilento Suomeen lähti. Siinäkin kavereita. Tässä vaiheessa minulla oli ollut jo monta päivää flunssa ja ääni melkein pois,  lentäminen ei olisi hyväksi, ajatukset lentelivät . Lauantai ja sunnuntai siinä sisällä menivät siivotessa ja miettiessä kaikenlaista.

0liko sunnuntai 22.3. kun luin ja minulle soitettiin, että vielä suoritetaan vielä  yksi  evakuointilento Suomeen Finnairin koneella tiistaina 24.3. Mitäs pitäisi tehdä, mitä sanoo sydän no sen tiedän, entäs järki!

Hirveällä kiireellä maanantai 23.3. aamulla varasin lennon sekä  kyydin Antalyaan, siinä aamutuimaan herätin kaksi ihmistä jotka olivat valvoneet aamuyöhön järjestelmällä  kaikkia asioita mitä tämä Korona aiheutti. Pyydän anteeksi Riitta Suomi ja Heidi Nieminen, toimitte niin loistavasti ja antaumuksella tällaisessa kriisitilanteessa auttamalla meitä pääsemään kotimaahan.

Åkkirevästynä lähdin, oven suljettua tunsin syvän riipaisun jossakin sisälläni.


Bussissa on tunnelmaa ainakin meidän pikkubussissa, hiljaisia hetkiä ei tainnut olla kun jo olimme Antalyan kentällä, kuski ajoi vakaasti ja luotettavasti, kiitos. Ja tuttuja oli lennolla paljon. Lennolla välillä tapahtuu ja sattuu, minun vieressä oleva rouva pyörtyi kaksi kertaa lennon aikana, matala verenpaine. Stuertti ja lentoemäntä toimivat hienosti. Onneksi oli muutama vapaa paikka johon siirryin siksi aikaa kun häntä hoidettiin. Suusuojaimia ja maskeja oli ihmisillä paljon ja kertakäyttökäsineitä. Lennolla jaettiin paperit ohjeiden tulevasta 14 vrk:n karanteenista joka alkoi heti.

Olimme illalla Suomen kamaralla. Tullin ja passin tarkastuksen läpi sujuvasti, ei mitään testejä, ei kuumeen mittauksia ainoastaan tuloaulasssa sairaanhoitohenkilökunta jakoi näitä samoja papereita joita saimme jo koneessa. Ihmettelin kovin, sain kärrätä tavaroineni sujuvasti taxille.

Kotioven avattua hiljaisuus iski ja kuin joku olisi sanonut tervetuloa koronakaranteenikotiin! Marraskuusta lähtien kun oli ollut pois tuntui vaan oudolta. Kahvit keitin, suihkussa kävin ja ihmettelin. Kaapissa oli ruokaa ja siivottu koti. Uni ei vaan tullut. Nyt kaksi viikkoa on mennyt ja vieläkin yhtenä aamuna ihan varmasti luulin olevani Alanyassa. Onneksi WhatsApp, Messenger, sähköpostit ja videopuhelut toimivat.

Ilouutinen, vielä yksi pohjoismaiden yhteinen evakuointilento  Suomeen 14.4. Antalya-Tukholma, yöpyminen Tukholmassa ja Aamulento Finnairilla Suomeen. Hyvä ystävä mukana.

Oli rajua katseltavaa kun pe 10.4. annettiin ulkonaliikkumiskielto klo 24.00 – su 12.4.. klo 24.00 ja se julkistettiin vain pari tuntia ennen voimaan tuloa, paniikki iski ja ihmiset ryntäsivät kauppoihin ja unohtivat suojautua. Taisi mennä tuhkana tuuleen kaikki varotoimenpiteet ennen tätä ilmoitusta. Aika näyttää sitten tuloksia. Toivotaan, että tämä virus sammuisi ja kuolisi nopeasti pois.



VÄHÄN MUISTELUA

 Muistatteko mitä teitte  02.02.2020? Kiva päivämäärä, ei tule enään koskaan!

Sunnuntai, näytti tulevan aurinkoinen päivä. Lenkkarit jalkaan ja ystävän kanssa kävelylle. Lähdettiin pitkin Kleopatran rannan kävelytietä vai onko se rantatie!  Ihmisiä paljon liikkeellä, mitäs täällä tapahtuu! Pyöräkilpailut naiset, miehet, nuoret, lapset niin tytöt kuin pojat ja hienoja palkintoja oli tarjolla. Vähän aikaa katselimme kun kohdalle juuri sattui lähtö, hurjaa menoa.

Kävely jatkui kivaan paikkaan Dinek Seyir Terasi. Ihana nauttia teetä ihaillen lumoavaa merimaisemaa. Siellä voi myös grillata eväitään, myynnissä ruoka-annoksia ym. Suosittelen käymään siellä, lumoudutte. Vielä eteenpäin niin löytyy keinuja. Onneksi tuli käytyä siellä ennen näitä kieltoja, kiitos ystäväni joka minulle näytti tämän 'paratiisin'. Osaan kuvitella minkälainen keidas paikka on kun kaikki köynnös kasvit ym kukkaset kukkii ja tuoksuu.


Tietysti näimme taasen hääsaattueen, hääparin bussi oli koristeltu loistavin kukkasin ja perässä monta bussia häävieraita, taisi olla isomman luokan häät!

Vielä oli meneillään pyöräkilpailun palkintojen jakelua, pienimmät saivat pokaalinsa.

Vettä alkoi tihkuttaa ja tuulemaan, tuntui kylmältä merituuli. Ehkä tuli lenkille matkaa n. 9,5-10 km ennen kuin olin kotona ja hyvä mieli. Jäi kiva muisto päivästä 02.02.2020.

Ystävänpäivä 14.2.2020

Pirjon kanssa päätettiin viettää Ystävänpäivää matkallen. Klo 8.45 treffit bussiasemalla ja klo 9.00 lähti Otobüs kohti Antalyaa. Yllätys oli miten hieno ja tilava bussi sisältä oli, istuimet kuin lentokoneessa, hyvin jalkatilaa, jokaisen penkin selkänojassa oli TV ruutu, korvakuulokkeet on hyvä olla mukana. Internet toimi hyvin. Maisemat vilahtivat, välillä pysähdyttiin ottamaan asiakas kyytiin.  Tilaa oli.  Nuori kohtelias mies oli 'rahastajana' tsekkasi liput ja laittoi paikkanumeron ylös! Ja mitä vielä, alkoi vesi- ja kahvitarjoilu, hyvää kahvia. Linja-autossa ompi tunnelmaa -tuli mieleemme ja matka jatkui iloisin mielin. Vähän oli sateinen ja kylmä ilma. Antalyassa etsittiin sitten jatkoyhteyttä vanhaan kaupunkiin. Paikallinen 'opas' mies halusi kovin neuvoa meitä ja näytti mistä saimme liput ostettua ja mistä nro 93 lähti. Kiitimme häntä ja sai tippinsä. Alkoi jo nälkä  kurnimaan ja janokin tuppasi sylkirauhasiin. Pirjo ei ollut aikaisemmin täällä käynyt joten sain oppaan roolin. Pääportista sisälle ja olimme kuin muussa maailmassa, tuntui tosi merkilliseltä kun turisteja ei ollut, siis hiljaista, kaikki kaupat ja ravintolat eivät olleet auki. Aikamme käveltyämme päädyimme  Kazze  -nimiseen paikkaan ja mitä teki mieli: pizzaa ja oluet. Takkatuli paloi toisessa huoneessa, olimme ainoat asiakkaat, palvelu oli hyvää. Kyllä oli hyvät pizzat päätimme mennä sinne toistekin. Kävelimme tihkusateessa rantaan asti ja kiertelimme kujia, muutama ryhmä saksalaisia tuli vastaan. Tulimme pääkadulle ulos ihan toisesta paikkaa kuin mistä sisälle menimme. Hakemaan bussipysäkkiä millä pääsemme takaisin Alanyaan.


Hypättiin bussiin nro 93, luulimme, kortti automaatin lukijalle näytti saldon olevan nolla, kuski näytti  kädellä menkää vaan, kaksi mummoa liikenteessä ruuhka bussissa, kaikki paikallisia, saimme istumapaikat. Matka jatkui ja jatkui, missä oikeastaan olimme, kysyin kuskilta ja hän sanoi vain Ok. lähdettiin moottoritietä keskustasta pois ja nyt mentiin kyllä harhaan. Jonkin ajan kuluttua lähestymme hiekkamonttua ja siellä pieni bussivarikko. Hypättiin ulos ja näimme, että yksi bussi oli juuri lähtemässä ja pääsimme kyytiin sanoin että haluamme mennä International bus station. OK. Aikamme kentälle ristiin rastiin Antalyaa, tulipa paljon paikkoja nähtyä, kuski huusi meille , että tässä pois ja tuonne oikealle. Kiitos. Moottoritien yli loikimme missä vielä tietyömaa, siellä pujotletiin ’kävelykatua' oikealle kadulle ja lopulta näytti tutulta. Oi mikä helpotus. Aikaa ei ollut kuin vähän bussin lähtemiseen, juoksimme sisälle ja siellä mies kysyi minne mennään ja lähti nopeasti ohjaamaan meitä lipun ostoon, kaikki kävi salamannopeasti ja juuri ehdimme bussiin, samantien lähdimme.


Niin bussi Alanya-Antalya maksoi 30 Tl suunta/henk. Antalyan bussiasemalta automaatista antalyakart 8tl sen enempää sitä katsomatta luulimme, että sillä voi matkustaa koko päivän. Mehän matkustimme!

Turvalliselta tuntui kun tiesi olevansa oikeassa bussissa ja kohti kotia. Hurjat ruuhkat ennen kuin pääsimme kaupungista ulos, no mehän olimme jo seikkailleet samoilla teillä jotka näytti jo tutuilta. Bussi oli melkein täynnä. Lippujen tarkastus ja vesi/kahvitarjoilu+keksi. Matka taittui hyvin ja tuli jo pimeää kun yht'äkkiä pysähdyimme, tuli tarkastus. Poliisi tuli bussiin pyysi kaikilta passit/ikametit. Aikamme siinä odoteltiin ja pääsimme jatkamaan matkaa. ’rahastaja’ jakoi jokaiselle oman paperinsa.

Klo 20.00 olimme kotiasemalla, ajateltiin mennä käymään AFD:n toimistolle katsomaan mikä meininki siellä on.  Pimeätä oli, ei ketään.  Jatkoimme kävellen kumpikin omaan kotiinsa, meillä oli tosi hauska retki kaikkine pikku kömmähdyksineen tai sanoisinko , että paljon oli jännittäviä ja vaarallisia tilanteita, ehkä se juuri teki siitä niin muistorakkaan. Kiitos hyvä ystäväni Pirjo. - On mitä muistella! -

Sunnuntai 16.2. Hacet. Kävelyllä siellä ensimmäistä kertaa. Kauppiaita paljon, ai miten ihania mansikoita, makeita ja isoja nam. Hyviä omenoita, uutta sipulia, valkoisia papuja ym. Ei pitänyt mitään ostaa vain katselemaan ja kävelemään. Istuimme penkille syömään mansikoita, voi että elämä maistuu niin mansikalle! Kuinka voi olla näin hyvä olla? Johtuu paikasta, Alanya, ihmisten ystävällisyys, kohteliaisuus ja lämpö, kommunikoint,i vaikkei osaa samaa kieltä silti tuntuu että ymmärrämme toisiamme. Sen tuntee ja aistii joka paikassa.

19.2. Pirjo lähtee Suomeen viikoksi. Minä pääsen Dalin hoitokeikalle, ihanaa. Dali on kissa josta olenkin kirjoittanut jo aikaisemmin. Viikko meni nopeasti liiankin nopeasti minun mielestä, niin hyvin viihdytti on Dalin kanssa.

 Korona viruksesta paljon puhetta. 8.3. sunnuntaina lähdettiin taasen kävelylle Majakalle. Otin täytekakkupalat mukaan ja vettä meillä aina on mukana. Skoolattiin ja julistettiin kevään tuloa lusikoita kilistlemällä ja kakkua nauttimalla, mukavassa ympäristössä Majakalla. Siinä on rannassa kettinki missä rakkauslukkoja kiinni heti majakan vieressä. Majakalle avataan kahvila



10-11.3. puhuttiin jo Koronan tulevan Turkkiin!

Ihmettelin sitten eräänä päivänä Pirjolle näkyä minkä näimme: nuoret miehet kävelyttivät koiria ulkona. Oliko joku uutinen mennyt meiltä ohi? Olin lukenut, että New Yorkissa +70-vuotta täyttäneiden koiran omistajien pitäisi pysyä sisällä,  hankkia koirien ulkoiluttajia, sielllähän on niitä muutenkin.  

Uutisia, uutisia Korona-virus virallinen ilmoitus sitten tulikin 16.4.2020 Turkkiin.

Terveyttä kaikille